Holkkipoukama

Iso-Britannian ensimmäinen laillinen casino avattiin vuonna 1961, mutta velhoilla oli oma, The Elephant, jo ennen sitä. The Elephantin perustaja oli intialainen velho Dipak Tamboli. Casino on hökkelimäinen puurakennus, joka näyttää edestä katsottuna kallistuvan vasemmalle. Sen sisäänkäynnillä vartioi ison koiran kokoinen norsupatsas. Elefantti-teema jatkuu myös sisätiloissa. Sisällä näkee hyvin vahvoja intialaisia vaikutteita, vaikka tätä nykyä kaikki on hieman rappeutunut. Suitsukkeiden tuoksu luo paikkaan hieman hämyisen vaikutelman. Tätä nykyä paikkaa pitää Dipak Tambolin lapsenlapsi, Om Tamboli, joka on taitava pelinvetäjä, mutta huijaa myös mielellään itselleen aina osan.

Majataloista karmivin ei ehkä tarjoa parhainta palvelua, mutta yösijan ja murua rinnan alle sieltä saa. Lahoava, kelopuinen ja nariseva majatalo on vaatimaton kalustukseltaan ja muistuttaakin hieman nykyajan maalaisromanttista tyyliä hilseilevine kalusteine ja lautoineen. Ikävä kyllä asukkaat saavat huoneisiin päästyään huomata, etteivät ole yksin. Lähes jokaisessa huoneessa majailee nimittäin lankkurouskuja, jotka tuovat mukanaan lievän lahonneen hajun. Nämä vihreää sienikasvustoa muistuttavat matalat olennot, joilla kaksi keltaista silmää, tapittavat lattianrajasta vierailijaa. Ne ovat suhteellisen harmittomia, mutta toki ikävä yllätys majailijalle antaen epäilyksen häivän rakennuksen kunnosta. Lankkurouskut karttavat valoa ja välttelevät kontaktia ihmisten kanssa. Majataloa pitää harmahtanut, kasvonpiirteiltään karkeasti veistelty mies, Stu Benton. Suoraa vastausta häneltä on haastavaa saada, sillä mies on puheenparreltaan arvoituksellinen. Paikalliset osaavat suunnilleen tulkita miehen murahduksia ja katkonaisia lausahduksia. Paikan apupoika, Junior, ja kokki, Ruben, vaikuttavat vähintäänkin kyseenalaisilta vaikenevine olemuksineen. Siivooja-Patsy puolestaan muistuttaa syöjätärtä louskuttavine leukoineen.

Kirjaston tunnistat puoliksi irti roikkuvasta kyltistä. Ulkoapäin rakennus on nähnyt aikaa, mutta sisäpuoli on yllättävän hyvässä kunnossa kylään nähden. Ajan saatossa sinne on kerääntynyt myös tietoa valonaroista asioista, mutta löytänet sieltä myös kirjallisuutta joka lähtöön. Kirjastoa on jo vuosikymmenet hoitanut irlantilaisnoita ja vanhapiika, neiti Eileen Doyle, joka on kirjastonhoitajien perikuva. Hän pitää kyllä huolen, että kirjastossa ollaan hiiren hiljaa, eikä mikään jää häneltä huomaamatta. Luonteellaan hän ei todellakaan ole kaikkien mieleen, mutta kirjatietoa naiselta löytyy vuosikymmenten edestä.

”Ei irlantilaisia!” käskee kyltti puodin ovessa. Kylätien varrella, muiden kaksikerrosten rakennusten joukossa sijaitsee myös puoti, Silver Tongue, joka on jotain pimeän apoteekin ja sekatavarakaupan väliltä. Paikka on hämyinen, ja koska kauppias myös keittelee keitoksiaan puodin takahuoneessa, voi tilassa välillä tuoksua todella hyvälle ja välillä haista todella pahalle. Puodin pitäjänä toimii liemimestari Salome Huckabee, yhdessä räyhähenkien metsästäjänäkin toimivan tyttärensä Kujon kanssa. Puoti itse sijaitsee talon alakerrassa ja pitäjät asuvat sen yläkerrassa yhdessä räyhähengen kanssa. Silver Tonguesta voit tarvittaessa pyytää myös apua, jos esimerkiksi räyhähenki piinaa.

Niin ikään kylätien varteen sijoittuva kapakka oli ehkä aikoinaan iloisen musisoinnin ja nauravaisten ihmisten alkulähde pienine baaritappeluineen. Nykyään vain lähinnä ikääntyvistä kanta-asiakkaista ja satunnaisista vierailijoista koostuva paikka on saanut lähinnä kummeksuttavan maineen. Kapakassa soi yhä edelleen iloinen musiikki, mutta tunnelma lienee aivan toista. Listalta kuitenkin saa vaikka minkälaista juomaa ja ne ovat yleensä ensiluokkaisia. Baaria pitää Herman Putnam yhdessä vaimonsa Phylliksen ja kauniin aikuisen tyttärensä Blossomin kanssa.

Ennen kukoistava eläinkauppa on nykyään parhaimmat päivänsä nähnyt. Kylälle sijoittuvassa eläinkaupassa ei juuri asiakkaita käy ja siellä myynnissä olevat eläimetkin lähinnä vanhenevat päivä päivältä, jos paikan omistaja ei jostain keksi sinne uusia. Sitäkin tapahtuu ja siellä myytävät eläimet ovatkin välillä hieman kyseenalaisia. Kauppaa pitävät kaksi veljestä Mort ja Kip Kellog, jotka eivät voi työskennellä kaupassa samaan aikaan.

Aikaisemman huonekaluliikkeen tilalla on tätä nykyä vain erittäin kyseenalaisia taikaesineitä myyvä liike, Spellbound. Sieltä löytyy vaikka mitä laidasta laitaan, myös rikkinäisiä tavaroita. Puotia pitää vanha, vahvalla skottiaksentilla puhuva mies Buck Domenic. Häneltä ei kannata edes yrittää alkaa tinkimään, sillä jokaisella tinkimiskerralla Buck vain korottaa hintaa. Ellei sinulla sitten satu olemaan jotain esinettä, mitä hän haluaa…

Hieman kylästä etäämmällä sijaitsee pieni vaaleapuinen huvila, jossa pimeydenvelhot ovat aikoinaan kokoontuneet salaseura Silver Bulletin nimessä. Silver Bullet -nimi on jäänytkin niistä ajoista elämään ja nykyään vanhaa temppeliä kutsutaan sillä nimellä, vanhan salaseuran mukaan. Silver Bullet ei itsessään saanut kannatusta kovin laajalti, mutta sillä oli pieni ja vankka kannattajajoukko.

Cernel, pimeyden kehto, sijaitsee merenrannalla kalliolla, josta on upea näköala suoraan merelle. Kallion alla on hiekkaranta, josta pääsee uimaan mereen halutessaan. Hiekkarannalle vie polku kallion rinnettä pitkin. Siihen on hakattu vaikeampiin kohtiin portaikkoa. Ympäristö on avaraa, mutta talolle itselleen ei johda minkäänlaista tietä. Lähimmät asutukset eivät ole lähimaillakaan. Vanhaa huvilaa ja sen aluetta pidetään kirottuna, eivätkä tavan velhot ja noidat rohkene sitä lähestyä.