Olennot

Aaveet

Yleisesti

Aaveet ovat ruumiista irtautuneita, noitien tai velhojen henkiä, jotka ovat kuolleet ja sielu on jäänyt matkaamaan maan päälle. Aaveeksi jääminen on jokaisen henkilön päätettävissä. Yleensä henkilö pelkää kuolemaa. Henkilön on kuitenkin tiedostettava se tosiasia, että hän on jäämässä maan päälle aaveeksi ikuisiksi ajoiksi. Aaveiden ei ole mahdollista jatkaa ajasta ikuisuuteen enää päätöksensä jälkeen. Juuri tämän takia aaveita on suhteellisen harvassa. Jästeistä ei kuitenkaan voi tulla aaveita. Myös pahasti vaurioituneista sieluista ei voi tulla aaveita (esimerkiksi sielun jakautuminen hirnyrkkien avulla). Yleensä aaveet ovat paikkauskollisia ja omistautuneet tietylle alueelle, mutta joskus myös toiselle ihmiselle tai esineelle.

Ulkoinen olemus

Aaveet ovat läpikuultavia, aavistuksen hopeisia väriltään, mutta muuten täysin samannäköisiä, kuin aikaisemmin eläessään, tarkemmin sanottuna kuollessaan. Jos velho tai noita on kokenut fyysisesti raa’an kuoleman, säilyvät myös haavat ja vammat haamun muotoon.

Kyvyt ja taikuus

Aaveet eivät kykene taikuuteen, mutta he voivat kommunikoida kaikkien taikaolentojen kanssa, mutta myös taikataulujen kanssa. Aaveet kykenevät myös keskustelemaan jästien kanssa, jos he niin ovat päättäneet. Ministeriö oli aiemmin kieltänyt kanssakäynnin jästien kanssa, mutta taikamaailman paljastuttua, murtui myös tämä laki. Ministeriö kuitenkin seuraa tarkasti haamujen kanssakäymistä erityisesti jästien kanssa.

Aaveet kykenevät leijumaan seinien ja muurien läpi aiheuttamatta minkäänlaista vahinkoa. Jos he leijuvat elävän henkilön läpi, tuntee henkilö kylmän ja jäätävän tuulahduksen muutamien sekuntien ajan. Jotkut aaveet kykenevät hyvin pieniin fyysisiin tekoihin, kuten veden läiskäyttämiseen tai ikkunan kiinni pamauttamiseen. Huomattavaa on, että nämä ovat hyvin pieniä, mitättömiä sekä tehottomia tekoja, eivätkä voi kestää kuin hetken.

Koska aaveet ovat sidottuja tiettyyn paikkaan, eivät he voi poistua paikalta kuin määräajaksi. Jos aave on sitoutunut henkilöön tai esineeseen, niin he kulkevat näiden matkassa. Jos henkilö kuolee tai esine rikkoutuu, aave palaa takaisin paikalle jossa kuoli.

Joskus, hyvin harvoissa tapauksissa, aave pystyy ottamaan haltuunsa ihmisen kehon. Yleisesti ottaen aikuiset kykenevät vastustamaan tätä, mutta lapset ja teinit ovat alttiimpia tällaiselle. Myös aikuiset, jotka ovat hyvin emotionaalisesti virittyneitä, alkoholin, huumeiden tai kovan lääkityksen alaisena, ovat riskiryhmää. Aaveen voi karkottaa henkilöstä Imperius-taian avulla ja yleensä apua joutuu hakemaan ministeriöstä. Tapaukset ovat kuitenkin erittäin harvinaisia, eikä aaveista yleensä ole harmia kenellekään.

Yhteiskunnallinen asema

Ministeriössä toimii yksikkö, joka hoitaa aaveiden asioita. Aaveet ovat hieman väliinputoajia, koska pääsääntöisesti ne ovat täysin harmittomia. Aaveilla on entisinä ihmisinä paremmat olot, kuin esimerkiksi maahisella tai kotitontulla. Aaveita myös pidetään enemmän arvossa.

Mieleltään sekaisin olevat ja jollakin tapaa vahinkoa tietoisesti aiheuttavat aaveet voidaan kuitenkin pidättää. Tällaisia aaveita säilytetään erityisellä osastolla Pyhässä Mungossa, josta aaveet eivät voi päästä pois, ja tällaiset tapaukset ovat todella harvinaisia. Aaveet pyritään parantamaan jotta he voivat päästä takaisin.


Demonit

Yleisesti

Jo antiikin kreikassa tunnettiin demonit, jotka olivat silloin jumalolentoja, ihmisten kaksoisolentoja tai suojelushenkiä, jotka toimivat ihmisten neuvonantajina. Myöhemmillä aikakausilla demonit alkoivat pikkuhiljaa saada negatiivisemman maineen lähinnä riivaajina ja pahoina henkiolentoina. Demoneilla saattaa kuitenkin eri kulttuureissa olla toisistaan hieman poikkeavia tulkintoja ja katsantokantoja.

Demonit eivät ole kovin yhtenäinen laji, vaan he ovat levittäytyneet maailmalle lähinnä yksilöinä ja pieninä yhteisöinä. Demonien monimuotoisuus on luultavasti laajamittaisemman yhdentymisen esteenä, sillä demonien kyvyt sekä ulkoinen olemus poikkeavat toisistaan huomattavasti yksilöstä ja suvusta riippuen.

Ulkoinen olemus

Demonit ovat varsin värikäs ja toisistaan yksilöinä paljon poikkeava laji. Demoniksi synnytään ja täten onkin yleensä oletettavaa, että vanhemmilta periytyy joitakin ulkonäöllisiä piirteitä. Demonit voivat näyttää ihan tavallisilta ihmisiltä tai sitten he voivat olla hyvinkin poikkeavan näköisiä ja omata esimerkiksi joitakin eläimen piirteitä. Heillä voi olla esimerkiksi hevosen korvat ja häntä tai vaikka pukinsarvet. Heillä voi olla kyky myös muuttaa muotoaan tai ulkonäköään jonkin verran. Heillä saattaa olla siivet tai kidukset. Kohtuuden rajoissa vain taivas on rajana demonien ulkonäön suhteen.

Demonit ovat yleensä pitkäikäisempiä kuin ihmiset ja saattavat ikääntyä selkeästi tavallista hitaammin, jolloin demoni voi näyttää huomattavasti nuoremmalta, kuin onkaan. Yksilöstä riippuen he saattavat pukeutua kuten tavalliset ihmiset tai sitten täysin eri tavalla.

Kyvyt ja taikuus

Demonit eivät omaa velhojen taikuutta eivätkä he täten ole oikeutettuja käyttämään taikasauvaa tai opiskelemaan velhojen ja noitien kouluissa (poikkeuksena puolidemonit, kts. alempaa). Heillä saattaa olla omia erikoisia taitoja, jotka riippuvat yksilöstä: joku saattaa hallita jotakin elementtiä siinä missä joku voi osata telekinetiikkaa, telepatiaa tai omistaa kyvyn muodonmuutokseen.

Demonien kyvyilläkin on rajoituksia, eivätkä ne voi osata kaikkea ja kaikenlaista. Yleensä demonit hallitsevat yhden tietyn osa-alueen, kuten esimerkiksi elementin hallitsemisen, ja osaavat erilaisia asioita sen ympärille sijoittuen. Ja myös demonit väsyvät aikanaan. Nuoret demonit harvoin pystyvät ja osaavat käyttää kykyjään kuten vanhat ja oppineet lajitoverinsa ja yleensä kykyjen hallitseminenkin karttuu elettyjen vuosien myötä, kuten suurimmalla osalla velhoistakin. Treenaamalla kykyjä saa paljon aikaan, mutta se saattaa vaatia lahjakkaaltakin demonilta paljon voimia ja myös palautumista. Kykyjen käyttö on yksilöllistä, mutta tulee kuitenkin jokaisen demonin kohdalla huomioida myös vastaavat heikkoudet, sillä edes demoni ei ole kuolematon tai vahingoittumaton. Heilläkin on Akilleen kantapää.

Yhteiskunnallinen asema

Kuten vampyyrien ja ihmissusienkin, myös demonien yhteiskunnallinen asema on huono. Demonit eivät yleensä ole pidettyjä velhojen ja noitien keskuudessa, vaan ovat jopa pelättyjä. Demoneita kohtaan ollaan varautuneita ja epäluuloisia ja heitä on jopa vainottu yhteiskunnan toimesta. Jästeistä suurin osa ei ole tietoisia demonisten olentojen olemassaolosta vaan pitävät niitä lähinnä taruolentoina tai liittävät eri uskontoihin.

Taikayhteiskunnassa ministeriö on luokitellut demoniset olennot vaarallisiksi. Aurorit on ohjeistettu ottamaan kiinni holtittomat yksilöt ja muutenkin ministeriön tiedossa olevia demoneita pidetään silmällä mahdollisuuksien mukaan, kuten vampyyreita ja ihmissusia.

Huonon asemansa vuoksi demonit yleensä pitäytyvät omissa oloissaan. Ne eivät lajinaankaan ole kovin yhtenäinen ja suurin osa kulkeekin omia polkujaan. Jotkut tukeutuvat yhteisöihin ja niin sanottuihin laumoihin turvatakseen elämisen. Yhteisöihin kuuluvat demonit ovat yleensä eristäytyneet kauemmas ihmisasutuksesta. Osa demoneista taas on sulautunut ihmisten joukkoon hyvin, eikä heitä päällepäin tunnista ihmisjoukosta. Tällaisia demoneita saatetaan kuitenkin pitää takinkääntäjinä ja mitättömämpinä jopa omien lajitovereiden taholta, ja ihmisten joukossa he voivat saada paljastuessaan vihamielisyyttä ja jopa väkivaltaa osakseen.

Puoliverisyys

Demonit pystyvät lisääntymään ihmisten ja yleensä myös ihmisten kaltaisten olentojen kanssa. Jotkut demonit eivät kuitenkaan katso hyvällä lisääntymistä muiden, kuin omaan lajiin kuuluvien yksilöiden kanssa.

Puoliveriset demonit eivät ole täysiverisen demonin veroisia ja heitä yleensä pidetään vähempiosaisina muiden demonien toimesta. He saattavat omata joitakin piirteitä ja kykyjä demonivanhemmiltaan, mutta harvoin kyvytkään ovat läheskään samantasoisia, kuin täysiverisellä demonilla. Toisen vanhemman geeniperimä vaikuttaa myös puoliveriseen demoniin. Jos jompikumpi vanhemmista on esimerkiksi velho tai noita, saattaa puoliverinen demoni olla oikeutettu kantamaan sauvaa ja loitsimaan, mutta tällöin demoniset kyvyt ovat yleensä selkeästi heikommat. Mikäli puoliverinen demoni jatkaa lisääntymistä muun kuin demonin kanssa, häviävät myös kyvyt perimästä ennen pitkää.


Kentaurit

Yleisesti

Kentauri on puoliksi ihminen, puoliksi hevonen. Kentaurilla on tavanomainen hevosen ruumis, jossa hevosen kaulan ja pään tilalla onkin ihmisen torso ja pää, sekä ihmisen kädet. Kentaurit ovat täysin oma lajinsa, eikä mikään risteytys ihmistä ja hevosta. Ministeriön määrittelyssä kentaurien sanotaan olevan lähes yhtä älykkäitä kuin ihmisten, mutta kentaurit itse uskovat olevansa ihmisiä paljon älykkäämpiä. Kentaurit elävät metsissä laumoina, joiden koko voi vaihdella 10-50 kentaurin välillä. Kentaurit voivat elää jopa 150-vuotiaiksi asti ja kykenevät lisääntymään vain keskenään. Kentaurinaisen raskausaika kestää noin viisi kuukautta. Kentaurit tunnetaan ylpeänä kansana, jotka eivät pidä loukkauksista, etenkään sukujuuriinsa liittyvistä. Suututetut kentaurit saattavat olla väkivaltaisia ja jopa tappaa heitä loukanneen. Lapset saavat kuitenkin helpommin anteeksi. Kentaurit viihtyvät luonnossa, eivätkä suosi teknologiaa.

Ulkoinen olemus

Yleensä kentaurin ihmispuolen ja hevospuolen värit ovat suurin piirtein samanlaiset, esimerkiksi valkoinen häntä ja valkoiset hiukset. Kentaurin hevososan väritys rajoittuu samoihin kuin hevostenkin, kentaurien värityksen kuitenkin ollessa yleensä aika yksinkertainen. Hevososan rakenne voi vaihdella ihan kuten ihmisosankin. Kentauri on yleensä samaa kokoluokkaa ihmisen kanssa tai vähän korkeampi. Tilaa vievät kuitenkin hevosenruumiinsa takia enemmän.

Kyvyt

Kentaureilla saattaa esiintyä samaa Näkijän lahjaa kuin velhoilla tai noidillakin. Kentaurit ovat tunnettuja kuitenkin taidoistaan ennustamisessa, jousiammunnassa, astronomiassa ja taikaparantamisessa. He saattavat käyttää erilaisia yrttejä tähtienkatsomistaitojensa parantamiseksi. Kentaurit eivät käytä taikasauvoja.

Yhteiskunnallinen asema

Kentaurit ovat omasta halustaan saaneet luokittelun otuksiin olentojen sijasta, sillä kentaurit eivät halunneet samaan kategoriaan vampyyrien kanssa. Ministeriö asettaa kentaurien asuttaman metsän noiden käyttöön yksinoikeudella ja kentaurit puolustavatkin alueitaan melko reviiritietoisina. Kentaureilla on myös omia tapojaan salata laumansa velhoilta ja vältellä ihmiskontakteja. Näillä on omanlaistaan laumasidonnaisuutta, jossa lauman jäseniä pidetään yhtenä perheenä. Kentauri saattaa pitää monia itseään hoitaneita kentaureja äiteinään ja isinään, ylipäätään perhekäsitys on laaja ja erilainen verrattuna ihmisiin.

Joissakin tapauksissa tiedetään kentaurin auttaneen velhoja, vaikka kentaurien keskuudessa moinen käytös ei ole sallittua. Tämän sanotaan olevan sekaantumista asioihin, joiden on tarkoitettu tapahtuvan. Yhtälailla kentaurit halveksivat niitä kentaureja, jotka tekevät töitä ihmisille tai kantavat jotakuta selässään, sillä tällainen käytös on tavallisen muulin tehtäviä.


Kotitontut

Yleisesti

Kotitontut ovat tunnettuja erityisesti puhdasveristen sukujen ja perheiden palvelusväkenä. He ovat erittäin lojaaleja isännilleen ja heidän tulee totella jokaista isäntänsä käskyä. Kotitontut tyypillisesti nauttivat siitä turvallisuudentunteesta, jonka palvelijana toimiminen heille suo, eivätkä he yleensä halua vapautusta. Kotitontut toimivat kodinhuoltajuuden lisäksi myös isäntiensä ja näiden kotien vartijoina. Jos kotitonttu kokee pettäneensä isäntänsä, hän yleensä rankaisee itse itseään.

Ulkoinen olemus

Kotitontut ovat lyhyitä olentoja, joiden pituus vaihtelee puolesta metristä metriin. Kotitontut ovat laihoja, jopa riutuneen näköisiä. Heillä on suuret silmät, isot lepakonsiipimäiset korvat sekä teräväkärkinen pitkä nenä. Kotitontuilla on yleensä melko korkea ja pieni ääni, mutta poikkeuksia löytyy. Kotitontut ovat suurimmalta osin karvattomia, mutta heiltä löytyy jonkinlaisia hiuksia. Miehillä hiukset ovat pääosin hyvin harvassa ja niin ohuita, että niitä tuskin näkee. Naispuolisilla hiuksia on vähän enemmän ja suortuvat ovat pidempiä. Kotitontut pukeutuvat tyypillisesti hylättyihin kangaskappaleisiin, kuten tyynyliinoihin tai pannulappuihin. Kotitontut saavuttavat aikuisuuden 13 vuoden iässä ja elävät osapuilleen 200 vuotiaiksi.

Kyvyt ja taikuus

Kotitontut pystyvät maahisten tavoin tuottamaan taikoja ilman sauvaa ja kotitonttujen taikuus onkin yllättävän voimakasta. Tulee kuitenkin huomioida, että kotitonttujen taikuus on maahisten taikuuden tavoin rajoittunutta. Kotitonttujen taikuus rajoittuukin pääasiassa ilmiintymiseen sekä kotitaloustaikoihin. Kotitonttujen taikuus on hiljaista ja huomaamatonta, sillä he eivät halua häiritä isäntiään. He eivät voi tuottaa suoria hyökkäystaikoja, mutta ovat kykeneviä esimerkiksi leijuttamaan esineitä suojellakseen kotiaan ja isäntäänsä.

Kotitonttujen ilmiintymistaikuus on voimakasta ja he pystyvät ilmiintymään myös paikkoihin, jotka on suojattu ilmiintymisen estotaioin. On kuitenkin olemassa joitakin maahisten suojaamia paikkoja, jonne kotitontutkaan eivät kykene ilmiintymään. Kotitontuilta, kuten myös maahisilta, on kielletty sauvallinen taikuus. Todellisuudessa kotitontuista ainakin osa saattaa olla kykeneviä käyttämään sauvallista taikuutta, mutta yleensä niiden teho on normaalia heikompi.

Yhteiskunnallinen asema

Kotitontuilla ei ole kunnollista asemaa taikamaailmassa, ja siksi heitä on kohdeltu aikaisemmin jopa todella rumasti. Nykyään kotitonttujen asema on hieman parantunut ja ministeriö onkin laatinut ohjeistuksia, jotta kotitonttujen olosuhteet muuttuisivat paremmiksi. Ministeriössä on myös oma yksikkö kotitonttujen asioiden hoitamiseksi. Yleisesti ottaen ohjeistuksia noudatetaan vieläkin todella huonosti, eikä ole uutta, että kotitonttuja yhä edelleen kohdellaan huonosti ja huomattavasti alempiarvoisina.

Kotitontut voivat palvella joko yksittäistä henkilöä, perhettä tai sukua. Kotitontut palvelevatkin velhoja ja noitia, surkkeja ja maahisia. He ovat yleensä perheuskollisia ja jatkavat palvelustaan samassa suvussa koko elämänsä.

Lisääntyminen

Kotitontut lisääntyvät vain toisten kotitonttujen kanssa, eikä lisääntyminen muiden lajien kanssa ole mahdollista. Kotitontut pystyvät lisääntymään joka kymmenes vuosi. Naispuoliset kotitontut lähtevät etsimään miespuolisia lajitovereitaan, eivätkä naispuolisten kotitonttujen isännät voi evätä tätä matkustamista heiltä. Käytännössä kotitontut eivät siis sitoudu koskaan pariskunnaksi, vaan palvelevat pääasiassa yksin omia isäntiään.

Kotitonttujen hedelmällisyys on kuitenkin alhaista ja yleensä naispuoliset kotitontut eivät saa kuin 2-4 lasta koko elämänsä aikana. Raskaus heillä kestää viisi kuukautta, eivätkä he voi saada kaksosia. Kotitonttulapset pysyvät äitiensä kanssa, eivätkä välttämättä edes tunne isäänsä. He ovat yleensä myös todella helppohoitoisia. Kotitonttulapset pystyvät suorittamaan jo yksivuotiaina tyypillisiä kodinhoitoon liittyviä askareita.

Kotitonttujen lapset pitävät suuressa arvossa äitejään, joilta oppivat kaiken. Lapset seuraavatkin tarkasti äitiensä työtä aina 13 ikävuoteen saakka. Yleensä 13 vuotiaina kotitontut solmivat oman sopimuksensa oman isäntänsä kanssa.


Maahiset

Yleisesti

Maahiset ovat erittäin älykäs rotu ja tunnettu muun muassa hyvinä pankkiireina sekä kädentaidoistaan metallin ja muiden artesaanitöiden osalta. Maahisilla on taito taikoa, mutta se on erilaista, kuin velhoilla ja noidilla. Maahiset ovat hyvin jäykkiä, rutiineja ja perinteitä noudattavia olentoja. Maahiset eivät voi sietää varkaita tai varkauksia ja ovat myös hyvin tietoisia henkilöistä, jotka ovat heille jotakin velkaa. Maahiset käyttävät keskenään maahisten yhteistä kieltä, mutta osaavat myös puhua ihmisten kielillä. Maahisten ruokavalioon kuuluvat liha, juuret ja sienet.

Maahiset eivät käy kouluja, vaan he saavat oppinsa yleensä perimätietona vanhemmilta maahisilta oppipojan roolissa. Maahisten ammatteja ovat muun muassa: metallityöntekijä, artesaani, rakentaja ja kirouksenmurtaja. Maahiset ovat tunnettuja myös taikamaailman pankkialalla erilaisissa tehtävissä ja esimerkiksi Irveta on maahisten ylläpitämä ja johtama pankki.
Romanttiset suhteet maahisten välillä ovat yleensä sovittuja ja vaativat pitkät kosintamenot sekä neuvotteluja perheiden kesken. Yleisesti ottaen, kaikki on kuitenkin järjestettyä perheiden taholta.

Ulkoinen olemus

Maahiset ovat pieniä, noin 0,9-1,4 metriä pitkiä ihmisenkaltaisia olentoja. Keskipituus maahisilla on noin 1,2 metriä. Heillä on pitkät sormet ja varpaat, mutta lyhyet raajat sekä tanakka vartalo. Kasvoja koristaa pitkä, yleensä koukkumainen nenä sekä pitkät teräväkulmaiset korvat. Miespuolisilla maahisilla saattaa esiintyä kaljuuntumista tai hiusrajan vetäytymistä jo nuorella iälläkin. Maahisten iho on pääasiassa hyvin vaaleaa, sillä monet heistä viettävät suurimman osan ajastaan sisätiloissa. He elävät keskimäärin 160 vuotta vanhoiksi, mutta he vanhentuvat jo nuorina: jopa noin 40 vuotiaina, jolloin maahiset saavat ryppyjä ja kurttuja.

Puoliverisyys

Maahiset voivat lisääntyä ihmisrodun kanssa. Puolimaahinen on tavallisen ihmisen, jästin tai velhon ja maahisen jälkeläinen. Puolimaahiset ovat kuitenkin hyvin harvinaisia, vaikka muutamia tapauksia tunnetaankin. Puolimaahisella saattaa olla mahdollisuus käyttää taikasauvaa ja opiskella esimerkiksi Tylypahkassa, jos jompikumpi hänen vanhemmistaan kykenee taikuuteen. Puolimaahinen voi kuitenkin hallita myös joitakin maahisvanhempansa taikoja. Yleisesti ottaen maahiset eivät ole kovin hyväksyviä puolimaahisia kohtaan, eivätkä mielellään jaa tällaisille tietoja esimerkiksi taikuudestaan.

Puolimaahinen muistuttaa ulkonäöltään hyvin paljon ihmistä, mutta on maahisen tapaan ihmistä pienempi. Puolimaahinen voi kuitenkin olla maahisia jonkin verran pidempi. Todennäköisesti puolimaahinen on ihonväriltään hieman tummempi, kuin maahinen. Puolimaahiset eivät myöskään elä niin pitkään, kuin maahiset.

Kyvyt ja taikuus

Maahisten taikuus on erityistä taikuutta, jota voi tuottaa ilman sauvaa. Maahisten taikuus kuitenkin rajoittuu pääasiassa suojelullisiin taikoihin, kirousten purkamiseen tai mihin tahansa sellaiseen taikuuteen, josta on apua rakentamisessa ja kädentöissä. Maahisilla on kaikista parhaimmat taidot suojelullisiin taikoihin koko taikamaailmassa: esimerkiksi Irvetassa on käytetty nimenomaan maahisten taikuutta sen suojeluun. Maahiset eivät voi tuottaa hyökkäysloitsuja eivätkä mitään sellaisia loitsuja, jotka suoraan koskettaisivat elävää olentoa. Maahiset pystyvät kuitenkin valmistamaan aseita, rohtoja ja vartioloitsuja joita voi käyttää muita vastaan. Taistelussa maahiset luottavat omiin keksintöihinsä sekä aseisiin hyökätäkseen sekä puolustautuakseen. Maahisten haarniskat ovatkin yleensä taikuutta hylkiviä. Parantamiseen maahiset käyttävät rohtoja, liemiä ja salvoja. Maahisilla ei ole kykyä ilmiintymiseen eikä ennustamiseen.

Maahiset voivat satunnaisesti tuottaa taikoja myös sauvan avulla, mutta niiden teho on hyvin heikkoa. Ne myös paheksuvat hyvin suuresti lajitovereitaan, jotka erehtyvät koskemaan sauvaan. Maahiset ovat hyvin ylpeitä omasta taikuudestaan ja tekevät hyvin suuren eron velhojen ja oman taikuutensa välille.

Yhteiskunnallinen asema

Velhojen ja maahisten välinen historia on pääasiassa jännittynyttä ja kireää. 1600- ja 1700-luvuilla oli paljon verisiä ja rajuja kapinoita maahisten toimesta. Viimeisten maahiskapinojen jälkeen velhojen ja maahisten välille asettui rauha, mutta jännitteitä on yhä.

Maahiset ovat katkeria siitä, että velhot ovat käytännössä määritelleet heidät ala-arvoisemmiksi ja pidättäneet heiltä oikeuden käyttää sauvaa taikomiseen. Sauvaa käyttävä maahinen rikkoo lakia ja maahiset ovatkin lakia noudattavaa kansaa. He toimivat lakien mukaisesti, vaikka niitä muuten sanallisesti vastustaisivatkin. Toisaalta taas, maahisen on kiellettyä opettaa velholle tai noidalle heidän taikaoppejaan.

Erimielisyyksiä syntyy yhä edelleen velhojen ja maahisten välille erityisesti raha-, omistus-, maksu- ja takaisinmaksulakien suhteen. Maahiset uskovat että heidän tekemänsä esineet kuuluvat heille ja se joka tuotteen ostaa, pelkästään lainaa sitä. Joten, kun esineen omistaja kuolee, olisi esine syytä palauttaa sen oikealle omistajalle, eli maahiselle joka sen on tehnyt. On kuitenkin hyvin harvinaista, että maahiset ylipäätään myyvät tekemiään esineitä velhoille ja nykyään maahisten keskuudessa onkin tietynlaisia lakeja, jotka estävät tai ainakin tekevät hankalaksi tällaisen toiminnan. Jos velhoille myydäänkin jotain, se on yleensä huonolaatuisempaa.


Räyhähenget

Yleisesti

Räyhähenget ovat tuhoutumattomia, kaaosta aiheuttavia henkiä. Räyhähenget eivät ole aaveita. Aaveet ovat ruumiista irtautuneita henkiä, mutta räyhähenget eivät ole koskaan olleetkaan ihmisiä. Jos räyhähenki on tarpeeksi voimakas, voi niillä olla jopa osittain fyysinen olemus.

Räyhähenget ruokailevat aiheuttamalla kaaosta, erityisesti paikoissa jossa on paljon nuoria. Räyhähenget kykenevät kummittelemaan vain yhdessä paikassa kerrallaan ja on harvinaista, että ne vaihtaisivat paikkaa. Räyhähenget rakastavat ilkivaltaa, kiusantekoa ja kaaosta. He kykenevät luomaan hyvin kuuluvaa ja kineettistä häiriötä ympärilleen.

Räyhähenkien voimakkuus riippuukin vahvasti siitä, kuinka paljon se saavat aiheutettua kaaosta kummittelemalla. Mitä enemmän he pystyvät luomaan kaaosta, sitä vahvempi räyhähenki on. Juuri tämän takia räyhähenget pyrkivätkin kummittelemaan paikoissa, jossa on paljon lapsia ja teinejä.

Ulkoinen olemus

Räyhähengillä on yleensä ihmismäinen olemus, lähellä haltijamaista ulkomuotoa. Räyhähengen ulkomuoto käy rinta rinnan heidän vahvuutensa kanssa. Useat räyhähenget ovat täysin aineettomia, eivätkä ole tarpeeksi voimakkaita luodakseen kokonaista fyysistä ulkomuotoa. Keskivahvalla räyhähengellä on kuitenkin mahdollisuus luoda osittaisesti fyysinen olemus (esimerkiksi fyysiset raajat).

Räyhähenget kommunikoivat tekemällä erilaisia ääniä, kuten valitusta, murahduksia ja naurua, mutta myös liikuttamalla esineitä tai kirjoittelemalla esimerkiksi liidulla taululle. Räyhähenget voivat aaveiden tapaan liikkua seinien ja fyysisten esteiden läpi.

Heikkoudet

Räyhähenkiin voi vaikuttaa joillakin erityisillä taioilla. Jos räyhähengellä on fyysinen muoto, siihen tehoaa myös moni tavallisiin taikojiinkin tehoava manaus. Räyhähenget kykenevät kuitenkin toipumaan nopeasti saamistaan iskuistaan ja muuttuvat hyökkäyksen tähden myös entistä aggressiivisemmiksi. Räyhähenkeä ei voi mitenkään ajaa pois sieltä, missä se on päättänyt kummitella, mutta niitä voi jujuttaa ja huijata vaihtamaan paikkaa. Joskus räyhähenget luovat suhteita ihmisiin, yleensä sellaisiin, jotka ovat luonteeltaan itsekin kaaosta aiheuttavia. Nämä ihmiset pystyvät parhaiten ylipuhumaan räyhähenkiä ja vaikuttamaan näiden käytökseen.

Räyhähenki lähtee kummittelemastaan paikasta vain, kun paikka on jäänyt hylätyksi ja on ollut pitkään asumaton. Tällöin räyhähenget saattavat myös kirjaimellisesti hajota, kun eivät ole saaneet ruokailla aiheuttamallaan kaaoksella tarpeeksi.

Yhteiskunnallinen asema

Räyhähengillä ei ole kunnollista yhteiskunnallista asemaa, sillä nämä henget ovat pelkästään vahinkoja aiheuttavia. Räyhähenkiin on kuitenkin melko mahdotonta vaikuttaa mitenkään ja niitä pystyvät vangitsemaan vain siihen erikoistuneet henkilöt. Ministeriöllä ei ole varsinaista yksikköä räyhähengille, mutta tuholaisneuvontakeskuksesta voi tarvittaessa yrittää pyytää apua. Yksityisyrittäjinä toimii myös jonkin verran räyhähenkiin erikoistuneita henkilöitä.


Veelat

Yleisesti

Veelojen alkuperä on omanlaisensa mysteeri, mutta veelojen juuret sijoitetaan Itä-Eurooppaan. Veelojen biologiaa ei tunneta, eikä ymmärretä kovin hyvin. Veelat ovat kuitenkin ihmismäisiä, tunteisiin kykeneviä olentoja. Ne muistuttavat aavistuksen seireenejä ja tunnetaan pysäyttävästä, ellei jopa hypnoottisesta kauneudestaan. Veela pystyy pariutumaan ihmisen kanssa ja saamaan jälkeläisiä. Veelat voivat myös oppia ihmisen tapaan puhumaan monia kieliä.

Ulkoinen olemus

Ulkonäöllisesti veela on yleensä hyvin kaunis ja viehättävä, vaaleaihoinen nainen. Silloin tällöin saattaa esiintyä myös tummempi-ihoisia veeloja. Suututetun veelan ulkonäkö kuitenkin muuttuu harpyijan kaltaiseksi, veelat saavat nokkamaisen pään ja niille kasvaa pitkät, suomukkaat siivet.

Puoliverisyys

Veelan ja velhon pariutuessa jälkeläisistä tulee puoliveeloja. Kyvyt ovat heikompia ja vähäisempiä kuin veelalla ja heikkenevät sukupolvesta toiseen. Kolmannen sukupolven veelan perijällä ei ole mainittavaa perimää. Naispuolisilla jälkeläisillä on selkeämmin veelamaisia piirteitä verrattuna miespuoliseen. Puoliveela perii vain osan kauneudesta ja temperamentista verraten äitiinsä. Puoliverisen suuttuessa piirteet terävöityvät ja nuo muuttuvat vähemmän viehättäviksi. Kädet saattavat kuumeta ja aiheuttaa palovammoja toisille.
Puoliverinen veela voi olla potentiaalinen noita tai velho ja päästä siten opiskelemaan Tylypahkaan. Jotkut noidat ja velhot kuitenkin pitävät puoliveeloja alempiarvoisina puolirotuisina verrattuna tavalliseen velhoon tai noitaan.

Kyvyt

Veelat kykenevät laulaessaan ja tanssiessaan hypnotisoimaan toisia rakastumaan itseensä. Erityisesti epätoivoinen tai mieleltään heikko on vaarassa langeta hypnoosiin. Hypnoosin voi onneksi rikkoa sulkemalla korvansa laululta. Veelat kykenevät myös suuttuessaan muuttumaan harpyijan kaltaiseksi olennoksi ja ampumaan tulipalloja käsistään.

Yhteiskunnallinen asema

Ministeriö on luokitellut veelat olennoiksi ja voi hallita veeloja halutessaan. Veelat pyrkivät asustamaan Itä-Euroopan metsissä ja heidän yleisin tapansa olla yhteydessä velhoihin ja noitiin on urheilutapahtumat, joihin veeloille on maksettu esiintymisestä. Veelan naiminen on harvinaista, mutta laillista. Miellyttävän ulkonäkönsä ja suhteellisen vaarattomuutensa takia veelat ovat nauttineet suuren luokan hyväksyntää yhteiskunnassa.




Top